Väitöskirjaa toki kyllä, mutta pikemminkin se käsittelee ihmisiä. Tutkijalle ihmiset ovat huomattavasti anteliaampia, eläimet vaan ovat.

Totta on myös se, että kyseinen väitöskirja käsittelee oikeutta ja oikeuksia. Eläinten oikeuksista tosin olisi varsin vaikeaa kirjoittaa, niitä kun ei ole olemassa. Sellaisia ihmisiä, jotka pitävät eläimistä, oikeuksista ja eläinten oikeuksista, on kuitenkin olemassa, onneksi. Ehkä jopa itse kuulun heihin. Olen varsin eläinrakas ihminen.

Väitöskirjani on siis mitä ilmeisimmin kertomus ihmisistä ja erityisesti ihmisten hyvästä mielikuvituksesta. Siis juuri siitä, joka on luonut “oikeudet”, “moraalin” ja “oikeudenmukaisuuden”. Ihmisten maailmassa eletään ihmisen luomien sääntojen mukaan, ja erityisesti oikeustieteilijöille on sen ymmärtäminen joskus ilmeisen haastavaa. Itse pidän (eräänä) ohjenuoranani erään ihailemani ranskalaisen postmodernin ajattelijan toteamusta siitä, että usein aseista yksinkertaisimmalla, relativismilla, saadaan aikaan varsin suurta tuhoa. Juuri se taitaa olla myös oma tavoitteeni.

Nimimerkkini ensimmäinen haltija oli suuri roomalainen juristi, joka aikoinaan kirjoitteli omia juttujaan Corpus Iuris Civilikseen. Luonnollisesti tietenkin se, että minä kirjoitan blogia, on lähes sama asia.